my 15 minutes in Peruvian press

El 2 de diciembre celebramos la fiesta de independencia de Finlandia en la recidencia del Embajador. Gracias a una amiga, me avisaron recien que habia salido en El Correo. Estoy emocionada porque aqui en Peru fue la primera vez cuando he visto mi cara en una revista :D

Me encanta mi vestido de Glam, lo encontre ya en un mes antes por casualidad y me ha servido ya en dos fiestas durante el ultimo mes. Aqui no se ve bien por el calidad de foto, pero de repente lo presento en otras veces a ustedes despues. No se porque los vestidos para la fiesta son siempre tan dificiles de encontrar.. por lo menos yo siempre tengo problemas encontrar algo que me realmente gusta. Esta vez si tuve mucho suerte.

Como siempre pasa con nombres extranjeros, el nombre de mi amiga esta escrito totalmente mal (y los nombres salen al revez...).

-----

Itse kukin on ainakin kerran elämässään pohtinut mahdollisuutta päästä linnanjuhliin, mutta on sitä muitakin mahdollisuuksia juhlia itsenäisyyttä virallisesti kutsuvieraana. Nimittäin suurlähetystön järjestämällä vastaanotolla, johon kutsutaan virallisten tahojen lisäksi Perussa asuvat suomalaiset. Ainut päivä vuodessa, jolloin saa Limassa herkutella aurajuustolla ja karjalanpiirakoilla. Ihanan kuplivat puutarhajuhlat aurinkoisena joulukuun päivänä, ja jei, minut ikuistettiin El Correo-lehteen kaverin kanssa. Ensimmäinen kerta Perun lehdistössä, tätä olikin jo odottu ;) Kuvan laatu on luonnollisesti heikko, mutta päällä on sattumalta marraskuussa löytämäni Glamin tummanlila kotelomekko. Hieman liian lyhythelmainen, mutta perussa se ei ole ihan niin nuukaa. Varsinkaan jos on paksut mustat sukkikset. Ja mekko on muuten peittävä ja aivan ihanasti laskeutuva. Mikä löytö! Ja päässyt jo käyttöön parissakin virallisemmassa juhlassa.. Toisella kertaa saatan esitellä mekkoa tarkemmin. 

P.S. Paljastettakoon että itse presidintinkin linnanjuhliin olen päässyt parikin kertaa, mutta tosin takaoven kautta. Ja ilta kului astioita tiskatessa. Yhtä kaikki ikimuistoisia hetkiä, hyvää ruokaa niin ennen työvuoroa, kuin rääppiäiset juhlapuolella astioiden tiskaamisen jälkeen. Eli kyllä, olen maistanut sitä kuuluisaa tujua boolia ;)

All I Want For Christmas is You

Para mi la navidad ha siempre sido una fiesta de familia, los unicos dias del año cuando realmente estamos todos en la casa juntos con mis papas y mi hermanita. Cuando realmente pasamos un par de dias juntos comiendo rico, jugando juegos de mesa y viendo peliculas. Por eso siempre me hace dificil cuando tengo que pasar las fiestas en otro lado. Este navidad fue ya tercera vez para mi en Peru, pero en el mismo tiempo mi primera navidad familiar aqui. Todo salio muy lindo y lo que fue muy importante para tener el sentimiento navideño fue pasar unas horas en messenger con mi familia en Finlandia.

Estando tan lejos de casa y de Circulo Polar, pense que Papa Noel no llegaria hasta Peru... (ustedes si saben que Papa Noel es realmente de Laponia de Finlandia, no?) Pero parece que habia sido una chica buena todo el año porque recibi regalos muy bonitas que unos quiero comprartir aqui con ustedes.

Las cajitas de caramellos de Super Mario Bros y las tazas de Abeja Maya (mi favorita!) son de España, y los lentes de Simpsons de marca Viringo he estado viendo ya desde noviembre.. :) Agenda tengo siempre en uso diario, y esto ya es el segundo de mi idol Quino.

Yo no pedi nada, entonces cada regalo fue una sorpresa total y aun me hace a sonreir. El resto de navidad pase en la casa horneando galletas de jengiebre y jugando Scrabble y Uno, asi como lo habria hecho en Finlandia tambien.. El sigiente navidad si quiero pasar en el winter wonderland Finlandia, pero este año fue muy lindo tambien. Espero que todos ustedes tambien hayan pasado muy lindo su navidad :)

-----

Olen jouluihminen. Pimeys, pakkanen, hiljaisuus, lumen narina, marimekon pöytäliina, iittalan tuikut, Loirin joululevy, glögi ja muut herkut. Uskon todella että joulufiiliksen voi löytää vain Suomesta. Niin ja se tärkein, oma perhe. Meillä on ainakin joulu ollut niitä harvoja päiviä vuodessa kun ollaan ihan oikeasti yhdessä pari päivää putkeen, syöden, nukkuen, katsoen joululahjaelokuva ja pelejä pelaten. Muutoin sitä vietetään neljästään laatuaikaa niin harvoin. Ja sekin kun äiti ja sisko osaa aina ostaa just oikeet lahjat vaikken oo toivonu mitään tiettyä.. On pötypuhetta että lahjat ois vain lasten juttu! Niistä tulee niin hyvä mieli...

Tämä oli nyt kolmas jouluni Perussa, mutta ensimmäinen perinteinen perhejoulu, nyt kun minullakin on täällä perhe jonka kanssa sitä viettää. Koti-ikävä oli tukehduttava. Eihän täällä ole yhtään jouluista, aurinko porottaa ja yltiöpäiset joulukoristeet on jotenkin teennäisiä. Ehkä siksi kun kaikki kuuset on muovista.. ja jouluvalojenkin täytyy täällä vilkkua ja soida. Eikä jouluruokakaan eroa mielestäni normaalista perulaisesta menusta: riisiä ja kalkkunaa. Niin siis kun normaalisti se on riisiä ja kanaa. Mutta vaikka etukäteen murehdinkin niin hyvin selvisin pyhät. Kolmetuntinen messenger-yhteys Turkuun, jouluillallinen ilotulitteiden paukkeessa (kyllä vain, täällä paukutaan myös jouluna) ja kynttilän valossa, hyvä seura, sekä joululahjat joita en osannut odottaa... ajattelin että ei se pukki tänne asti jaksa tulla. Mutta tuli kuitenkin :) 

Yllä muutama kuva ylläri-suosikeistani. Super Mario karkkirasiat ja Maija Mehiläis kuppipari ovat kuulemma Espanjasta, Viringon Simpsonit-laseja olen kuolannut jo kauan (vaikka en tiedäkään missä niitä käyttäisin...) ja Quinon 2011 kalenteri on ehdoton! Varsinkin kun samaa sarjaa on jo ennestäänkin. Jei, olen niin iloinen vaikka takana onkin glögitön ja konvehditon joulu. Piparitaikinan jouduin tekemään pariin otteeseen ennen kuin onnistui, ensin perulaisella siirapilla (en suosittele!) ja sittemmin amerikkalaisella Aunt Jemimalla joka oli edes jotain sinnepäin.. 

Toivottavasti teillä oli kaikilla antoisa joulu, niin ja saitte paljon konvehteja :)

happiness is where we find it, but rarely where we seek it

Hace mas que una semana, en el camino a comer chifa, nos vimos un cachorro jugando solito en un grifo. Sin planear decidimos a llevarla al medico, y hacerla parte de nuestra familia. Nunca antes hemos tenido perros, pero siempre me habia sido claro que el dia cuando viene un perro, va a ser adoptada. En el Peru hay un monton de perros chuscos en la calle, abandonadas sin casa y sin amor. Muchos mueren por enfermedades y por el trafico. Y si es que uno no quiere llevar su perro a dog shows y competer con su belleza, un mestizo es un opcion buena porque (por mi opinion) muchas veces son mucho mas bellos, tiernos y lo mejor: tienen menos enfermedades.

 

Nuestra hijita de 2 meses no puede salir en la calle antes de haber sido vacunada completamente en febrero. Pero con ese proyecto de vacunas, antipulgas, antiparacitos, alimentacion sano y con todo el amor que le podemos ofrecer ya sabemos que va a crecer a ser una acompañera muy linda.

En la revista Somos publicaron hoy un articulo (otra cosa para mencionar de Somos de hoy!) Chuscos con encanto con 3 historias de personas quienes han adoptado / tienen un perro de la calle. Mas informacion sobre adopcion se puede preguntar por ejemplo de Grupo Caridad u Organizacion Adena. Yo aun no conosco bien diferentes organizaciones trabajando con la tema aqui en Lima, entonces por favor comenten mi blog si conoczan mas organizaciones trabajando con eso! Me gustaria escuchar sobre sus experiencias :)

 

-----

Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, ja vaikka sellaisesta välillä olenkin haaveillut, ovat nämä mielikuvat liittyneet siihen ahh vielä mukamas niin kaukana kiitävään aikuistumiseen. Sitten kun on se punainen tupa ja perunamaa... Sen suhteen on kuitenkin käynyt nyt vahinko, kun läheisellä huoltoasemalla oli leikkimässä pikkuinen pentu ihan yksin. Olihan se sitten pakko ottaa mukaan ja viedä lekurin kautta kotiin. Lähikaupasta ostamaan Pedigreetä iso pussi ja sitten kotiin ihmetelemään että mitäs nyt kuuluu oikein tehdä.

Perussa katukoirat ovat oikeasti ongelma, ihan niinkuin katukissatkin. Ihmisten asenteet ovat puutteellisia koiranhoidon sitouttavuuden suhteen, eläinsuojelulait ovat naurettavan puutteelliset ja tietysti olosuhteidenkin pakosta koiria hylätään. Oli mikä oli, on näky välillä kamala. Eikä niitä kaikkia voi mitenkään viedä kotiin. Ja asianomaisia järjestöjä on tietysti aivan liian vähän. Siksi innostuinkin kun Somos-lehdessä oli tänään kirjoitus kolmesta eri perheestä jotka olivat adoptoineet kodittoman koiran. Loistavaa! Suomessahan adoptointi on jo suhteellisen suosittua ja tunnettuja järjestöjä ovat esimerkiksi Pelastetaan koirat, Rekku Rescue ja Espanjan katukoirat. 

Koiraahan ei koskaan saisi ottaa säälistä tai suunnittelematta, eikä oma tilanteeni ole ns. vakaa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Nyt pitää vain selvitellä olisiko koiran Suomeen vieminen mitenkään mahdollista...

Just 'cause I'm shallow doesn't mean that I'm heartless

Este sabado la revista Somos publico la critica del disco de Lcd soundsystem: This is happening, uno de los grupos mas bailados en Europa este verano 2010. El grupo presento su primer disco ya hace 5 años pero recien ha vuelto mas conocido mundialmente. Por eso me dio bastante gusto ver que el disco ha llegado oficialmente a Peru tambien. Lcd soundsystem tocaba junto con Chemical Brothers en Helsinki en Flow Festival en agosto, pero desgraciadamente no pude ir.. snif..

Por casualidad note que ellos tienen en febrero 2011 cinco conciertos confirmados en Brazil y Chile. Si es que hoy piso en la caca de perro (que ahora es muy posible teniendo un cachorro en la casa) voy a desear que vengan a Peru tambien!

Escuchando su cancion Drunk girls es la manera perfecta en encontrar el mood de sabado!

btw. no creen que el corazon de Lcd soundsystem, James Murphy esta igualito del cantante del gruepo de rock sueco Kent....!?

 

-----

Paikallisen "hesarin" eli El Comercion viikkoliitteessä Somoksessa oli LCD Soundsystemin This is Happening-levyn arvostelu. Hypin riemusta! Kyllähän täälläkin on omat dynamo-piirinsä, mutta verrattuna siihen miten Suomessa indie-musiikki on massakuuntelussa, on täällä vielä piirit pienemmät. Turun dynamon tapaista tanssipaikkaa ole löytynyt, monet hipovat läheltä mutta musiikki ei ole missään aivan yhtä ajan tasalla... tai ehkä se paikka on minulta vielä löytämättä. 

Surukseni en päässyt ikuistamaan LCD:n ja Chemical Brothersin yhteiskeikkaa Flowssa, ja siksi heitinkin lantin toivomuskaivoon kuullessani heidän olevan lattarikiertueella helmikuussa. Jospa jospa jospa he tulisivat tänne Peruun asti.. ehkä. 

Olettekos muuten kiinnittäneet huomiota että LCD:n sielu James Murphy ja Kentin Joakim Berg ovat ihan kuin kaksi marjaa. hih.

photos: nrkp3.no/popsalongen & dancerulesthenation.blogspot.com

killer jeans

El esqueleto en el armario de la industria de moda es el maltrato de los trabajadores en las fabricas de ropa. Durante la ultima decada el asunto ha vuelto una papa caliente. Las marcas grandes como Nike tienen fabricas alrededor del mundo y como el cadena de subcontradores es larga, para el consumidor es casi imposible declarar el origen de su prenda. Como hasta ahora el consumo ha sido algo para aspirar, ahora la palabra es consumo responsable. Evitar productos producidos en los "sweatshops" donde estan rompiendo los derechos humanos fuertemente. Mayoria de las ropas estan producidos en los paises de tercer mundo donde el trabajo es barrato pero en el mismo tiempo las leyes de los derechos de trabajadores son pobres. Si excisten leyes en proteger los derechos, siempre no son respectadas. Uno de las problemas mas grandes son los condiciones malos de trabajo. Trabajo con materiales venenosos sin un proteccion adecuada.

Ahora la tema mas actual es sandblasting de denimjean para hacer jeans focalizados, aparecer usados y mas blancos segun la moda actual. Con sanblasting los detalles pueden ser mas definidos comparado a stone wash. Los jeans con ese tratamiento valen mucho mas en el mercado. Por eso es una manera facil para los productores en subir sus ganancias. Los organicaciones de derechos de trabajadores estan demandando el prohibicion para sandblasting de jeans. Segun los organicaciones los trabajadores finalizando los jeans con sandblasting estan exponiendose a varios riesgos de salud y por eso decenas de miles trabajadores de jeans estan en el peligro de muerte.

El costo del tratamiento es el salud de los trabajadores. En los paises donde lo hacen los trabajadores han enfermado en acute enfermedad de polvo de piedra de los pulmones. Solamente en la Turquia ya han registrado 46 muertes por el polvo de piedra de pulmones de los trabajadores de sandblasting antes que el pais prohibio el tratamiento en marzo 2009. Segun los organizaciones la cifra real puede ser mucho mayor.

Hace poco los grandes empresas Levi-Strauss y Hennes & Mauritz han anunciado en dejar de vender sandblasted jeans. El 27 de Noviembre en Istambul el organizacion Clean Clothes junto con el Solidary Committee of Denim Sandblasting Labourers y con otros organizaciones demandieron que las marcas de jeans terminan de vender los jeans con el tratamiento fatal y apoyarian los gobiernos en prohibir su importacion.

Siempre estando con ganas de comprar y renovar mi armario, estoy pensando como sea posible comsumir y saciar mi sed de moda en manera responsable y etica. El tratamiento de los trabajadores (=sueldo y condiciones de trabajo) y el respecto de medio ambiente (=no comprar nueva ropa constantemente sino que investir en calidad y estilo que dura) son cosas en que cada uno tendria que prestar mas atencion. Es imposible regresar de compras con bolsas llenas de prendas de marcas que sabes que estan maltratando feo sus trabajadores. Tambien siempre intento en comprar solo cosas que realmente voy a usar y por eso evito de comprar cosas antes de pensarlo bien. Asi casi nunca compro nada inmediatamente cuando lo veo sino que regreso a comprarlo despues si aun siento que realmente lo quiero. Pensando y planeando las compras bien es posible llenar tu armario con prendas anticuadas con buena calidad. Construir tu propio estilo con conciencia limpia.

-----

Suomessa tietoisuus kuluttamisesta ja vaatteiden alkuperästä on jo huiman suurta. Toinen asia onkin että muistetaanko sitä edellisellä viikolla nähtyä kauhudokumenttia tai luettua lehtikirjoitusta enää siinä vaiheessa kun ollaan H&M:n kassalla ihanien -70% alennuksessa olevien Made in Turkey paitisten kanssa. Eettinen kuluttaminen ja kauniiden tavaroiden ja vaatteiden harakkamainen himoitseminen ovat vaikea yhdistelmä. Itse haluaisin aina ostaa vain tuotteita joiden alkuperän tunnen, eli suosia suomalaista tai ostaa muita tunnettuja eettisiä merkkejä, mutta siihen en valitettavasti aina vain pysty. Tai siis en ole tsempannut tarpeeksi. Vielä parikymppisenä olin kova boikotoimaan niin H&M:ää, Nestleä, Coca Cola Companya ja kaikkea pahaa. Lista oli oi oi hyvin pitkä. Enkä lihaakaan syönyt missään värissä. Mutta valitettavasti en ole enää yhtä tiukka vaikken kapinallisuuttani oli suinkaan kokonaan hyljännytkään. Ihailen kovasti kaikkia niitä jotka eivät hylkää aatteitaan tippaakaan edes vuosien laiskotuttamana. Ja niitä myöhäisheränneitä aikuisia jotka kerran aloitettuaan ottavat asiat entistä totisemmin.

Vaikka on yleisesti tiedossa että eettisyys maksaa, ei pelkästään ahdistavan suuri hintalappu takaa eettisyydestä tipan vertaa. Monet tunnetut design merkit tuottavat tavaransa ihan yhtä epäilyttävästi kuin halpaketjutkin. Olen huomannut Perussakin ostavani mieluiten Made in Peru-vaatteita, vaikka en aina tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, eli millaista palkkaa kyseiset työntekijät saavat. Peru kun on työntekijöiden kannalta vielä kaukana onnelasta. Onneksi Lima on täynnä pieniä aloittelevien designereiden alternative-putiikkeja josta löytyy ihania persoonallisia luomuksia. Näistä tietää että ne ovat valmistettu kunnon työoloissa, mutta haittapuolena on se, että kyseiset pikkumerkit ostavat kankaansa halvalla ja siksi monet paidat tuhoutuvat jostain kohtaa alta aikayksikön. 

Tämä vastikään suurempaan julkisuuteen tullut keskustelu farkkujen hiekkapesun vaarallisuudesta tuli itselle uutena asiana kaikkien muiden pahuuksien rinnalle. Ja iloitsin kuullessani että mm. Levis ja H&M ovat lopettaneet näiden tappajafarkkujen myynnin. Marraskuussa Istambulissa pidetyssä kokouksessa Clean Clothes ja Solidary Committee of Denim Sandblasting Labourers kehoittivat vaatemerkkejä lopettamaan hiekkapestyjen farkkujen myynnin ja tukemaan hallituksia maahantuonnin kieltämiseksi. Toivottavasti saamme pian enemmän hyviä uutisia.

fotos: mtv3 - 45minuuttia, mtv3.fi   
sources: cleanclothes.org 
http://www.vihreatvaatteet.com/farkkujen-vaaralliset-viimeistelyt/