Hace mas que una semana, en el camino a comer chifa, nos vimos un cachorro jugando solito en un grifo. Sin planear decidimos a llevarla al medico, y hacerla parte de nuestra familia. Nunca antes hemos tenido perros, pero siempre me habia sido claro que el dia cuando viene un perro, va a ser adoptada. En el Peru hay un monton de perros chuscos en la calle, abandonadas sin casa y sin amor. Muchos mueren por enfermedades y por el trafico. Y si es que uno no quiere llevar su perro a dog shows y competer con su belleza, un mestizo es un opcion buena porque (por mi opinion) muchas veces son mucho mas bellos, tiernos y lo mejor: tienen menos enfermedades.
Nuestra hijita de 2 meses no puede salir en la calle antes de haber sido vacunada completamente en febrero. Pero con ese proyecto de vacunas, antipulgas, antiparacitos, alimentacion sano y con todo el amor que le podemos ofrecer ya sabemos que va a crecer a ser una acompañera muy linda.
En la revista Somos publicaron hoy un articulo (otra cosa para mencionar de Somos de hoy!) Chuscos con encanto con 3 historias de personas quienes han adoptado / tienen un perro de la calle. Mas informacion sobre adopcion se puede preguntar por ejemplo de Grupo Caridad u Organizacion Adena. Yo aun no conosco bien diferentes organizaciones trabajando con la tema aqui en Lima, entonces por favor comenten mi blog si conoczan mas organizaciones trabajando con eso! Me gustaria escuchar sobre sus experiencias :)
-----
Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, ja vaikka sellaisesta välillä olenkin haaveillut, ovat nämä mielikuvat liittyneet siihen ahh vielä mukamas niin kaukana kiitävään aikuistumiseen. Sitten kun on se punainen tupa ja perunamaa... Sen suhteen on kuitenkin käynyt nyt vahinko, kun läheisellä huoltoasemalla oli leikkimässä pikkuinen pentu ihan yksin. Olihan se sitten pakko ottaa mukaan ja viedä lekurin kautta kotiin. Lähikaupasta ostamaan Pedigreetä iso pussi ja sitten kotiin ihmetelemään että mitäs nyt kuuluu oikein tehdä.
Perussa katukoirat ovat oikeasti ongelma, ihan niinkuin katukissatkin. Ihmisten asenteet ovat puutteellisia koiranhoidon sitouttavuuden suhteen, eläinsuojelulait ovat naurettavan puutteelliset ja tietysti olosuhteidenkin pakosta koiria hylätään. Oli mikä oli, on näky välillä kamala. Eikä niitä kaikkia voi mitenkään viedä kotiin. Ja asianomaisia järjestöjä on tietysti aivan liian vähän. Siksi innostuinkin kun Somos-lehdessä oli tänään kirjoitus kolmesta eri perheestä jotka olivat adoptoineet kodittoman koiran. Loistavaa! Suomessahan adoptointi on jo suhteellisen suosittua ja tunnettuja järjestöjä ovat esimerkiksi Pelastetaan koirat, Rekku Rescue ja Espanjan katukoirat.
Koiraahan ei koskaan saisi ottaa säälistä tai suunnittelematta, eikä oma tilanteeni ole ns. vakaa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Nyt pitää vain selvitellä olisiko koiran Suomeen vieminen mitenkään mahdollista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti