Ayer fue el concierto de The Smashing Pumpkins, uno de mis grupos favoritos de mi adolescencia. Hace mas que 10 años estuve escuchando mi cancion favorito Disarm cada noche, echado en mi camita en la oscuridad.. y ayer cuando Billy Corgan empezo el encore cantando ese cancion solito en el stage, me vino una lagrimita por recordar todos esos sentimientos desde tan lejos.
Cada vez despues de un concierto emocionante estoy pensando cuales realmente han sido los conciertazos de mi vida, los que me han movido mas. Obvio que hay muchos grupos finlandeses que he visto tantas veces que aunque han sido experiencias inolvidables, no son tan especiales porque esos conciertos siempre han sido tan faciles de encontrar. Es otra cosa ver un grupo despues de haber soñado del concierto por años y años..
Para mi uno de los grandes y esperadas ha sido el concierto de Tool, que vi primero en Finlandia en el festival Ruisrock 2006 y despues en un concierto mas intimo en Italia en mismo año. De ahi otro esperado fue mi goddess Morrissey que tambien vi el mismo año 2006 dos veces, en Ruisrock y en un concierto en Helsinki.
Pero definitivamente el numero uno de todo es el concierto de The Ark (un grupo de glam rock de suecia) en un local chiquito en mi ciudad Turku. Fue el año 2001 y estuve super enamorado a este video que estuvieron pasando en MTV.
El concierto fue increible aunque el local estaba media vacio.. pero ahhhh como el cantante Ola Salo tiene carisma! De ahi The Ark volvio de ser un grupo muy conocido en Finlandia y les he visto creo que 15 veces tocando. Siempre es algo genial (este año tambien :')) pero la primera vez si fue inolvidable.
Otro concierto que me afecto bastante fue de Flaming Lips en Ruisrock en 2007. Aunque me encanta su disco Yoshimi Battles the Pink Robots, el show fue algo asi que no sabia a esperar.
Ahh si.. habia uno mas. Para completar 5.. una vez en año 1997 fuimos con el cruzero a Estockolmo con mi familia para hacer shopping (es un mini vacacion super popular en la costa de Finlandia) y ahi por casualidad estuvieron tocando en un parque mi grupo favorito finlandes de mi niñez, Aikakone. wow. fue absolutamente genial! Aqui les pongo una foto de ese dia. Que estilo tenia.. jajaja.
-----
Eilen oli Smahing Pumpkinsin keikka, oi ihanuutta kuulla Billy Gorganin vetävän niitä säkeitä joita teininä kuuntelin pimeässä peiton alla ennen nukkumaan menoa. Pieni kyynel jopa vierähti poskipäälle kun Billy tuli encorena yksin laulamaan Disarmia, niin repeatina sitä silloin joskus tuli kaihomielisenä kuunneltua.
Aina hyvien keikkojen jälkeen jään miettimään mitkä on olleet itselleni niitä parhaita keikkakokemuksia. Lista on pitkä mutta toisaalta vain osa on jäänyt erityisen painavina mieleen.Yksi suurimmista on varmasti niin kauan odottamani Tool, jonka näin ensiksi Ruisrockissa 2006 ja myöhemmin samana vuonna Torinossa. Toinen paljon odotettu oli jumalainen Morrissey jonka myöskin näin samaisena vuonna kahdesti, niin Kaapelitehtaalla kuin Ruisrockissa. Kuitenkin ensimmäiselle sijalle pääsee The Arkin keikka Säätämöllä (nykyinen Klubi) 2001. Silloin kun Ark ei ollut vielä mitään suurta Suomessa ja sain ensimmäistä kertaa kosketuksen Ola Salon karismaan. Noh, Ark on nähty sen jälkeen kymmenisen kertaa, ja joka kerralla Ola on säteillyt. Mutta eka kerta, sitä en unohda koskaan. En, koska olin tuhottoman rakastunut Olan lookkiin It takes a fool to remain sane videolla punaisessa kaulahuivissa ja sähkönsinisessä nahkarotsissa. Niin ja sillä keikalla Olalla oli samainen purppurainen muoviasu kuin ekan levyn kannessa. Ahhh. ;)
Rehellisyyden nimissä on minun mainittava myös yksi merkittävä keikkamuisto. Nimittäin Tukholman perheloman kohokohdaksi nousi silloisen suosikkini Aikakoneen (kyllä vain. en häpeä!) keikka keskustan puistossa, josta en ollut etukäteen tietoinen. Ohessa kuva minusta 7-luokkalaisena kyseiseltä matkalta. Samanmoiset läskipohjat oli keikalla myös kaimallani ja idolillani Sanilla, mustat nilkkurit jotka nyt ois kovaa huutoa taas. Ja mokkainen vaaleansininen tyköistuva polviinasti ulottuva bleiseri, musta kauluspaita ja mustat housut. Punertava polkkatukka ja mustat ampiaisaurinkolasit. Joitain yksityiskohtia ei vaan koskaan unohda... heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti