Acabo de mudarme y aun no tengo un internet fijo en la casa. Por eso no he podido hacer mi blog, buu! Ademas - aun falta de decorar demasiado. Solamente tengo la cama, una mesa, y las cajas con mis cosas.. Pero no sillas, no alfombras, nada! Pero poco a poco, adelante como elefante! Ademas en una manera es chevere y inspirante empezar de casi zero.
Pero aqui les presento mi ultimo proyecto. Hace 30 años mi mama estaba soñando del colgador 160 de Artek pero al final mis abuelos les regalaron ese en color abedul. No exactamente lo mismo, no? Mi ma aun sigue con pena despues de todos esos años, pero al final fue su idea de sacar el colgador del almacen y darle nueva vida con un color brillante. No soy un fan de verde, pero por algun razon ultimamente he collecionado muchas cosas verdes en mi alrededor. Sea culpa de la primavera...o de los chanchos de Angry Birds? Jaja. Bueno, estuve pensando el color entre naranja, amarillo y verde, pero de los colores que encontre en Bauhaus, el verde fue definitivamente lo mas chevere y mas brillante.
Uno de los mejores momentos de primavera son los primeros dias cuando ya no hay nieve y se puede salir con bici otra vez. Que rico! Despues de pasar tanto tiempo en Lima he aprendido en valorar mucho mas la cultura de bicicletas que tenemos aqui. En Lima tendria miedo salir con bici afuera de la costa verde por el trafico, pero aqui es otra cosa. El casco de Yakkay he comprado en Copenague hace 3 años, cuando aun no lo vendian aqui en Finlandia. Con ese casco jamas hay q tener verguenza! Y ademas, soy adulta (bueno, mas o menos), y es solo cool ser practico!
-----
Muutto ja netittömyys ovat hidastaneet pahasti bloggailua. Illat on mennyt askarrellessa ja etsiessä unelmien huonekaluja kirppiksiltä ja nettikaupoista. Kämppä on vielä kovin askeettinen, eikä siellä oikein muuta ole kuin sänky, pöytä, pari Ikean lipastoa ja tyhjiä laatikkoja. Jotain niinkin oleellista kuin pöydän tuolit loistavat vielä poissaolollaan. En ole mieleisiä ja budjetilleni sopivia meinannut löytää mistään. Vaikka muuttoja on elämässäni takana viimeisen 10 vuoden ajalta jo ainakin kymmenisen, olen taas aloittamassa kamojen keräystä lähes nollasta.
Tässä esittelen kuitenkin ensimmäisen valmiin projektini. Äiti haaveili 30 vuotta sitten Artekin 160 naulakosta, mutta sukulaisilta saivatkin lahjaksi tämän koivuisen. Äitiä harmittaa vieläkin ettei tullut Artekin naulakkoa koskaan hankkineensa (juu ja niin minuakin!) , mutta ainakin tähän pallonaulakkoon liittyy hauska tarina! Ja äitin ideahan se oli että kaivetaan se taas varastosta esille. Uusi elämä syntyi vihreällä värillä, ja värin valikoituminen oli melkoista sattumaa. Keltainen olisi ehkä hukkunut valkoiseen seinään, ja lopulta kamppailua käytiin oranssin ja vihreän kesken, mutta Bauhausista ei löytynyt tarpeeksi kirkasta oranssia. Ja vaikken ikuna ole fanittanut vihreää erityisemmin, on sitä jostain syystä kavalasti kertynyt kämppääni nyt yllättävän paljon. Olisiko syy ehkä keväässä tai Angry Birdsin possuissa?
Yakkayn pyöräkypärä pääsi kunniapaikalle pyöräilykauden alun kunniaksi. Pyöräilyn aloittaminen ehti venahtaa kun jäin pyörättä viime Ruisrockin pyörävarkaan takia, mutta onneksi asia tuli viimein korjattua. Kaupunki on viime viikkojen aikana taas kutistunut kummasti, olen tullut jopa etuajassa töihin ja silti ehtinyt nukkua aamulla kauemmin! Limassa asumisen jälkeen osaa Turun vähäisiäkin pyöräteitä kunnioittaa ihan eri tavalla. Eikä työmatkalle osu edes yhtään kukkulaa missä hikoilla ;) Kypärä on ostettu Kööpenhaminasta jo 3 vuotta sitten, silloin kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Oranssi Paris-hattu alkaa tosin jo hieman tökkiä yksipuolisuudellaan, siksi innostuinkin kovasti kun huomasin että niitähän on nykyään ainakin Finnish Design Shopissa. Jee! Pian ois aika vaihtaa väriä. Eihän toi oranssi ees sovi kaiken kanssa yhteen. Hui. Ja pitäähän sitä panostaa jos kerrankin elämässä on kypärä, jota äidin ei tarvii pakottaa päähän. Vastuullisuus ja käytännöllisyys on ihan oikeesti sitäpaitsi in.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti